Olemme lapsemme ensimmäinen Koraanikoulu, heidän ikkunansa Koraaniin ja sen opetuksiin, tiedostamattamme sitä itsekään. Näytämme olemuksellamme, tavoillamme, käytöksellämme ja sanoillamme miten muslimi käyttäytyy ja elää. Näin ainakin lapsemme asian näkee. Me aikuisina ehkä tiedämme ettei jokin käyttämämme äänensävy tai viettämämme juhla ole hyvä muslimeille mutta lapsemme ei sitä tiedä. He tietävät meidän olevan muslimeita ja seuraavan Koraania ja profeetta Muhammadia, näinhän heille opetamme. Mutta he eivät vielä tiedä mitä Koraani todella opettaa eivätkä he pysty sitä itse tarkistamaan, joten he luottavat meidän esimerkkiimme.
Perheen kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla ja ilmapiirillä on suuri merkitys siihen, miten lapsi suhtautuu islamiin myöhemmällä iällä.
Itse heräsin tähän todella muutama vuosi sitten kun tajusin että lapseni rakentavat kuvan maailmasta ja siitä mitä muslimin tulee olla, minun mukaani. Ei paineita!
Kuinka monesti olen saanut itseni kiinni tilanteesta “Älä tee niin kuin äiti tekee, tee niin kuin äiti sanoo”? Nuo hetket antavat kylmän herätyksen ja tunnen itseni toisinaan tekopyhäksi. Mutta sitten ymmärsin, että nuo tilanteet, joissa huomaan käyttäytyväni ristiriitaisesti, voivat olla hyviä hetkiä vahvistaa omaa inhimillisyyttään. Ne ovat oivallisia hetkiä opettaa lapselle, että jokainen on keskeneräinen epätäydellinen projekti ja virheistään voi oppia. Samalla voi mallittaa kuinka asian voi korjata. Voit esimerkiksi sanoittaa lapselle virheesi ja sen että teet parhaasi ja voitte tehdä yhdessä duan, että Allah auttaa sinua siinä. Ilman virheitä emme voi oppia ja ilman syntejä emme voi katua. Katumuksen ja duan jälkeen on tärkeä kuitenkin muistaa ottaa todella vastuu teoistaan ja elämästään ja pyrkiä korjaamaan itseään eikä vain olla passiivinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti